Oppimisen psykologia

Voit olla todella hyvä siinä, mitä teet ja silti yksi puuttuva taito voi estää sinua käyttämästä kaikkea muuta osaamistasi. Englannin kieli voi estää osallistumisen kansainväliseen keskusteluun, myyntitaidot yrittäjää saamasta osaamistaan kaupaksi ja esiintymistaidot asiantuntijaa saamasta ajatuksiaan kuuluviin. Tässä jaksossa puhun portinvartijataidoista: taidoista, jotka eivät välttämättä ole ydinosaamistamme, mutta jotka ratkaisevat, pääsemmekö käyttämään sitä. Pohdin myös vaikeampaa kysymystä: mistä tietää, milloin pitää vielä harjoitella ja milloin pitäisi vain uskaltaa mennä tekemään? Kerron myös oman, varsin raadollisen kokemukseni englanninkielisestä asiantuntijakeskustelusta Nordic Business Forumissa ja siitä, miten oli todella syvältä olla huono.

Mitä työnohjauksessa oikeastaan tapahtuu ja mitä hyötyä yksilötyönohjauksesta on? Miten työnohjaus voi auttaa tunnistamaan omia toimintatapoja, käsittelemään haastavia työtilanteita ja kehittymään omassa työssä? Tässä Oppimisen psykologia -podcastin jaksossa keskustelen yksilötyönohjauksesta psykologi, organisaatiotutkija, työnohjaaja ja työnohjaajien kouluttaja Risto Puution kanssa. Tutkimme, mitä omassa tavassamme tehdä työtä voi olla vaikea huomata itse. Miksi esimerkiksi vastuu, rajat, riittämättömyys tai muut tutut toimintamallit voivat nousta työelämässä vastaan yhä uudelleen? Mistä voi tunnistaa, mikä haastavassa työtilanteessa liittyy omaan toimintaan ja mikä työyhteisöön, organisaatioon tai laajempaan systeemiin? Puhumme myös työnohjaussuhteesta ja ammatillisesta kasvusta. Miten työnohjaaja auttaa ajattelemaan ilman valmiiden neuvojen antamista? Mikä merkitys on kysymyksillä, haastamisella, havainnoilla ja joskus myös hiljaisuudella? Entä mitä omasta työstä ja itsestä työntekijänä voi oppia, kun omaa työtä pysähtyy tarkastelemaan yhdessä toisen ihmisen kanssa?

Mitä jos muut huomaavat, etten oikeasti osaa tarpeeksi? Miksi minut edes palkattiin tähän? Entä jos kaikki muut ovat täällä minua pätevämpiä? Huijariajatukset/huijarisyndrooma voivat saada epäilemään omaa osaamista silloinkin, kun ympärillä olisi paljon näyttöä siitä, että pärjäämme hyvin. Tässä jaksossa pureudutaan siihen, miksi omaa osaamista voi olla niin vaikea nähdä realistisesti. Miksi vertaamme itseämme helposti muihin epäedullisella tavalla? Miksi onnistumiset eivät aina vahvista luottamusta omaan osaamiseen? Ja miten huijariajattelua voivat ruokkia myös ympäristön käsitykset siitä, millainen koulutus, kokemus tai urapolku näyttää “oikealta” asiantuntijuudelta? Mukana on kuulijoiden kokemuksia sekä erään ihmisen tarina uudesta työstä, jossa hän pelkäsi paljastuvansa osaamattomaksi. Käänteentekeväksi muodostui keskustelu esihenkilön kanssa: hänen puutteensa kyllä nähtiin, mutta niin nähtiin myös hänen potentiaalinsa. Jaksossa kuulet myös, millainen huijarikehä voi syntyä ylivalmistautumisesta ja onnistumisten selittämisestä pois sekä konkreettisia keinoja oman osaamisen tarkempaan tunnistamiseen. --- Kaipaatko enemmän tukea oman osaamisesi tunnistamiseen ja sanoittamiseen? Tunnista osaamisesi -verkkokurssini sisältää käytännön harjoituksia, joiden avulla tunnistat osaamistasi, sanoitat sitä selkeämmin ja opit hyödyntämään sitä esimerkiksi työnhaussa ja urasuunnittelussa. ✨ Nyt 10 ensimmäistä saa verkkokurssin lisäksi 45 minuutin henkilökohtaisen sparrauksen kanssani. Sparrauksessa saat ulkopuolista näkökulmaa juuri sinun osaamiseesi ja tukea sen sanoittamiseen. Tutustu verkkokurssiin täältä.

Ihmissuhteet ovat meille tärkeitä ja samalla ne saavat meissä esiin puolia, joita emme välttämättä muuten huomaisi. Miksi juuri läheisen ihmisen vetäytyminen voi tuntua niin voimakkaalta? Miksi samat riidat ja toimintamallit toistuvat? Ja mitä nämä tilanteet voivat opettaa meistä itsestämme? Tässä jaksossa vieraana on psykologi, pari- ja perhepsykoterapeutti sekä tunnekeskeisen pariterapian kouluttajaterapeutti Eira Eklund-Mikola. Puhumme tunneyhteydestä, kiintymyssuhteista ja niistä mielensisäisistä kartoista, joiden kanssa tulemme ihmissuhteisiin. Pohdimme myös, mitä konfliktien pinnan alla tapahtuu, miksi ajaudumme tuttuihin kehiin ja miten näitä kehiä voi alkaa muuttaa. Entä mistä tunnistaa hyvän tunneyhteyden? Ja mitä tarkoittaa kokemus siitä, että toinen pitää minut mielessään?

Millaisia myyttejä ja harhakuvia hyvään itsetuntoon liittyy? Mitä meta-analyysit ovat paljastaneet itsetunnon merkityksestä hyvinvoinnille ja menestykselle? Tässä jaksossa keskustelen kouluttajapsykoterapeutti Arto Pietikäisen kanssa siitä, miten itsetuntoa voi kehittää. Kuinka omiin omiin ajatuksiin ja tunteisiin opitaan suhtautumaan niin, että niiden kanssa on helpompi tulla toimeen ja saadaan aikaiseksi itselle tärkeitä asioita. Arto Pietikäinen on psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija. Artolta on hiljattain ilmestynyt kirja Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC. Jakso on uusinta ja on tullut ensimmäisen kerran ulos 22.3.2022.

Kävin viime viikolla ystäväni kanssa lounaalla, jolla oli ongelma. Hän kertoi, että kaipaisi uutta suuntaa työhönsä, muttei oikein tiedä mitä se olisi. Miten keksiä uusia ideoita oman osaamisen ja oppimisen suunnaksi? Mitä seuraavaksi voisi alkaa työelämässä tekemään? Löytyisikö nykyisessä työtehtävässä jotain uutta oppimishaastetta vai olisiko edessä työpaikan vaihdos? Tein tämän jakson, koska ystäväni ei suinkaan ole ainoa, joka painiskelee asian parissa. Annan tässä jaksossa konkreettisen tehtävän, joka auttaa löytämään uusia ideoita uraliikkeen tekemiseen. Kerron myös ideoinnin psykologiasta mielenkiintoista teoriaa ja sen lisäksi on yksi ihminen, johon haluan, että tutustut. Koska häneltä, jos keltä, voimme oppia miten itsensä voi luoda uudelleen työelämässä. Jakso on uusinta ja se on julkaistu ensimmäisen kerran 19.9.2022.

Me ihmiset pidämme itseämme melko älykkäinä olentoina. Olemme taitavia ratkaisemaan ongelmia ja oppimaan uutta. Tämän osoittavat isot yhteisölliset ponnistukset, kuten kuulento tai lääketieteen kehitys, mutta myös arkiset niksit, kuten pussilakanan tai vetoketjun keksiminen. Varsin usein kuitenkin kompuroimme ajatustyömme kanssa. Teemme hätäisiä ratkaisuja, kun verensokeri on alhaalla tai pidämme jääräpäisesti kiinni mielipiteestämme, vaikka olisi ilmiselvää, että olemme väärässä. Tässä Oppimisen psykologia -podcastin jaksossa keskustelen psykologi Jukka Häkkisen kanssa siitä millainen älykäs olento ihminen oikein on, kuinka rationaalisia ajattelijoita olemme ja millaisia ajattelun mekanismeja aivoissamme piilee. 💡Mitä on nopea ja hidas ajattelu? 💡Miksi paljon parjatut ajattelun vinoumat eivät ole bugi, vaan hyödyllinen aivojen mekanismi? Jukka Häkkinen on psykologi, tietokirjailija ja toimii tutkijana Helsingin yliopistossa. Jakso on uusinta ja se on ilmestynyt ensimmäisen kerran 15.11.2022.

Miksi on niin vaikeaa myöntää olevansa väärässä? Vaikka ihan arkisissa pikkujutuissa, kuten mitä piti ostaa kaupasta tai mitä sovittiin kesälomasuunnitelmista. Tämän jakso myötä sä opit ymmärtämään miksi me ihmiset ollaan niin usein väärässä ja miksi sitä on vaikea huomata, saati myöntää! Ja tietenkin avaan myös sitä, miten meistä jokainen voi kehittää väärässä olemisen taitoa. Pääset myös tutustumaan tositarinaan Millerin maailmanlopun odottajista. Elokuisena aamuna, 1844 kirjava joukko ihmisiä oli kokoontunut yhteen kirkkoihin, pelloille ja pihamaille. Joukossa oli lakimiehiä, vapautettuja orjia, tuomareita, maatilallisia ja tehdastyöläisiä. Heitä yhdisti hyvin erikoinen asia: kaikki heistä olivat tulleet odottamaan maailmanloppua. Ihmisjoukko oli valtava, yhteensä jopa miljoona henkilöä. Tätä moninaista ryhmää yhdisti usko William Millerin opetuksiin. Miller oli itseoppinut saarnaaja, joka oli analysoinut raamattua ja päätynyt toisen tulemiseen ajankohtaan. Tarina on erinomainen esimerkki siitä miten me ihmiset muodostetaan uskomuksia, ajattelutapoja ja mielipiteitä ja miten me suhtaudutaan siihen kun joku uskomus osoittautuu vääräksi. Tämä on kesäuusinta. Jakso on julkaistu ensimmäisen kerran 11.5.2022.

*Kesäuusinta* Millainen on ihmisen muisti ja kuinka sitä voi kehittää? Tässä jaksossa avaan muistin mekanismeja ja kerron miten jokainen voi oppia muistamaan paremmin. Kuinka keskusteluista, kirjoista ja arkisista hetkistä otetaan hyöty irti ja muodostetaan muistijälki. Jakso auttaa muistamisen pulmissa ja antaa käytännön vinkkejä muistin terästämiseen. Pääset myös tutustumaan Solomon Shereshevskyyn, muistilegendaan ja myyttiseen hahmoon, jonka muisti vaikutti olevan täysin rajaton. Mitä voimme oppia Solomonin supermuistista? Millaista oli elää supermuistin kanssa? Miksi hyvä muisti ajoi Solomin lopulta vaikeuksiin? Jakso on numero #29 ja se on julkaistu alunperin 8.3.2022.

Muiden elämä näyttää usein loogiselta tarinalta. Siltä, että asiat on edenneet suunnitelmien mukaan ja jokainen valinta on vienyt määrätietoisesti kohti nykyhetkeä. Oma elämä taas tuntuu usein paljon sekavammalta: sattumilta, harhapoluilta, epäonnistumisilta, onnenkantamoisilta ja mahdollisuuksilta, joihin tuli tartuttua hetken mielijohteesta. Entä jos todellisuudessa tämä on meistä jokaisen elämää? Tässä jaksossa pohdin, kuinka suuri osa työelämästä ja elämästä ylipäätään rakentuu suunnittelun sijaan sattumien, käännekohtien ja niihin reagoimisen varaan. Miksi jälkikäteen kerromme elämästämme paljon johdonmukaisempaa tarinaa kuin miltä se silloin tuntui? Miksi epäonnistumiset voi vuosien päästä näyttää tärkeiltä käännekohdilta? Ja miksi meillä on niin voimakas tarve ajatella, että asiat menivät juuri niin kuin niiden pitikin mennä?

Älykkyys herättää yllättävän paljon tunteita. Moni meistä haluaa uskoa, että menestys, oppiminen ja elämässä pärjääminen ovat ennen kaikkea kiinni asenteesta, harjoittelusta tai sinnikkyydestä. Mutta mitä tutkimus oikeastaan kertoo älykkyyden merkityksestä? Tässä jaksossa keskustelen Helsingin yliopiston psykologian professorin Markus Jokela kanssa älykkyydestä. Mitä älykkyys tarkoittaa? Miten se näkyy arjessa, oppimisessa ja työelämässä? Pohdimme myös kysymyksiä, jotka monia askarruttavat mutta joista harvemmin puhutaan ääneen: Mistä tietää, onko riittävän älykäs? Missä kohtaa yksilöiden väliset erot alkavat oikeasti näkyä? Ja miksi älykkyys tuntuu olevan niin herkkä ja jopa kiistanalainen aihe?

Valinnanvapaus tuntuu yleensä hyvältä asialta. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä paremmat mahdollisuudet löytää juuri itselle sopiva ratkaisu. Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Tässä jaksossa tarkastelen valinnanvapauden paradoksia: miksi runsaat vaihtoehdot voivat tehdä päätöksenteosta vaikeampaa, lisätä tyytymättömyyttä ja saada meidät jatkuvasti miettimään, olisiko jokin toinen vaihtoehto ollut parempi. Ongelmat alkavat usein jo ennen valintaa. Kun vaihtoehtoja on liikaa, päätöksenteko voi lamaantua. Tämä näkyy ruokakaupan hyllyillä, suoratoistopalveluissa, viikonlopun suunnitelmissa, opiskelupaikkoja pohtiessa tai työuraa rakentaessa. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä vaikeampi on valita. Haasteet eivät kuitenkaan lopu päätöksen tekemiseen. Valinnan jälkeen mieleen jäävät helposti ne vaihtoehdot, joita ei tullut valittua. Uudessa työssä miettii toisen urapolun mahdollisuuksia. Parisuhteessa saattaa pohtia, millaista elämä olisi ollut jonkun toisen kanssa. Muutto, opiskelupaikka tai harrastus voi tuntua oikealta ratkaisulta, kunnes huomio kiinnittyy siihen, mitä kaikkea samalla jäi kokematta. Valitsematta jääneiden vaihtoehtojen parhaat puolet alkavat helposti näyttää houkuttelevammilta kuin valitun vaihtoehdon arki. Pohdin myös kahta erilaista tapaa tehdä päätöksiä. Oletko maksimoija, joka etsii sitkeästi parasta mahdollista vaihtoehtoa, vertailee, lukee arvosteluja ja palaa päätöksiinsä vielä jälkeenpäinkin? Vai tyytyjä, joka valitsee riittävän hyvän vaihtoehdon ja siirtyy eteenpäin? Kumpi tapa tuottaa parempia päätöksiä, ja kumpi enemmän hyvinvointia?

Joskus kokouksen jälkeen olo on väsynyt, ärtynyt tai jopa hämmentynyt. Toisinaan taas kokouksesta lähtee energisenä, selkeällä suunnalla ja on tunne siitä, että nyt asiat oikeasti etenivät. Mikä kokouksista tekee erilaiset? Palaverit ovat monelle niin arkipäiväinen osa työelämää, ettei niiden laatua tule juuri pysähdyttyä miettimään. Niihin käytetään valtava määrä työaikaa, mutta samaan aikaan kokouskäytäntöjä kehitetään työpaikoilla yllättävän vähän. Juuri siksi kokoukset ovatkin kiinnostava ja ehkä jopa melko helppo kehittämisen kohde: pienilläkin muutoksilla voi olla iso vaikutus työpäivän sujuvuuteen, kuormitukseen ja yhteistyöhön. Tässä jaksossa keskustelun psykologi, tutkija Sanna Markkulan kanssa siitä, mikä erottaa hyvät ja huonot kokoukset ja miten kokoukset vaikuttavat työhyvinvointiin. Jakso pohjautuu Palaverismista tuottaviin kokouksiin -tutkimushankkeeseen, jossa tarkasteltiin suomalaisten kokouskokemuksia ja kokouslaadun yhteyttä hyvinvointiin, kuormitukseen ja työn sujumiseen. Jaksossa puhutaan muun muassa: Onko Suomessa liikaa kokouksia vai ei? Millainen on kokousten yleinen “tila” tutkimuksen pohjalta? Miksi osa kokouksista tuntuu raskailta ja osa toimivilta? Mitä tarkoittaa hyvä kokouksen johtaminen käytännössä? Kenen vastuulla kokouksen onnistuminen on? Miten kokouksen ilmapiiri rakentuu? Miten hyvä kokous organisoidaan? Miten työhön liittyvä multitaskaus vaikuttaa kokouslaatuun? Millaisia yhteyksiä kokouksilla ja työhyvinvoinnilla tutkimuksen mukaan on? Millaisilla tutkittuun tietoon pohjautuvilla keinoilla kokouksista voisi tehdä parempia.

Jos joku sanoo sinulle, että "olet ihan ok tässä", tuntuuko se kehulta? Yleensä ei. Mutta pitäisi! Tässä jaksossa puhutaan keskinkertaisuuden arvosta ja siitä miten siinä ei ole mitään hävettävää vaan päinvastoin siitä pitäisi olla ylpeä! Meille sanotaan jatkuvasti, että pitäisi löytää oma niche, oma supervoima ja tulla siinä poikkeuksellisen hyväksi. Kulttuuri ihannoi huippuosaamista, erityisyyttä ja erottumista. Mutta samaan aikaan suurin osa meidän elämästä rakentuu aivan muunlaisen osaamisen varaan. Tässä jaksossa pohditaan: miksi keskinkertaisuus hävettää niin monia miten suuri osa arjesta pyörii oikeastaan “ihan jees” -osaamisen kannattelemana ja miksi voi olla yllättävän vapauttavaa hyväksyä, ettei tarvitse olla erityinen kaikessa Mukana myös ajatuksia vihreä–keltainen–punainen -osaamismallista, tavallisen työpäivän arkisesta puurtamisesta, keskinkertaisesta vanhemmuudesta, ihmissuhteista ja siitä, miten koko yhteiskunta lepää lopulta aika tavallisen mutta jatkuvan osaamisen päällä. Elämä ei oikeastaan rakennu huippuosaamisen varaan, vaan sen, että osataan riittävästi aika monia asioita.

Epävarmuus ei tunnu kivalta, mutta kuuluu arkeen. Uskonpuute voi yllättää uuden harrastuksen, ensimmäinen työpäivän tai tilanteen kohdalla, jossa muut tuntuvat varmemmilta kuin itse. Siinä hetkessä mielessä pyörii usein kysymyksiä: kuulunko tänne, olenko tarpeeksi hyvä ja uskallanko mennä mukaan. Tässä jaksossa pureudutaan rohkaisun merkitykseen juuri näissä hetkissä. Kanssani keskustelemassa rohkaisun merkityksestä on Juho Nenonen, entinen koristähti ja Susijengin pelaaja, yrittäjä, tiimityön asiantuntija, ja taustalta löytyy myös akateemista ymmärrystä näistä teemoista. Puhumme erityisesti Rohkaisijat-liikkeestä, jonka priimus moottorina Juho toimii. Keskustellaan siitä, millainen rohkaisu oikeasti toimii lasten urheilussa ja miksi aikuiset tarvitsevat sitä ehkä vielä enemmän kuin uskaltavat myöntää. Jakson aikana mennään myös syvemmälle siihen, mitä ihmisen mielessä tapahtuu epävarmuuden hetkellä. Miten pienet sanat ja teot vaikuttavat siihen, millaisen tulkinnan teemme itsestämme, paikastamme ja mahdollisuuksistamme. Puhutaan identiteetistä, kuulumisen kokemuksesta ja pystyvyydestä ja siitä, miten rohkaisu voi muuttaa suuntaa yllättävänkin paljon. Lisäksi pohditaan, kuka voi toimia rohkaisijana ja miksi joskus ulkopuolisen sanoma lause voi avata lukon, johon läheiset eivät ole päässeet käsiksi. Jakso tarjoaa näkökulmia myös työelämään: mitä tapahtuu organisaatiossa, jossa rohkaisu puuttuu ja mitä muuttuu, kun sitä on.

Ajattelu tuntuu helposti tosi henkilökohtaiselta. Siltä, että ideat syntyy jossain tuolla päässä ja sitten ne vaan kirjoitetaan ulos. Mutta kuinka moni oikeasti muistaa enää ystävien puhelinnumeroita ulkoa? Tai hahmottaa reittejä ilman Google Mapsia? Kuinka usein ajatus kirkastuu vasta siinä vaiheessa, kun sen kirjoittaa auki? Suuri osa ajattelusta tapahtuu kalenterissa, muistiinpanoissa, keskeneräisissä dokumenteissa ja niissä välineissä, joita käytämme joka päivä. Ja niin on ollut aina. Kirjoittaminen, kartat, ja erilaiset työkalut eivät vain tue ajattelua, ne ovat osa sitä. Emme ole vuosisatojen kuluessa muuttuneet ihmislajina erityisen paljon älykkäämmiksi. Meillä on vain huomattavasti enemmän kasautunutta tietoa ja älykkään toiminnan apuvälineitä kuin esi-isillämme. Nyt pysähdytään tarkastelemaan tätä tarkemmin! Miten älykäs toiminta on hajautunut fyysisesti ja sosiaalisesti? Miten me käytetään välineitä ja muita ihmisiä oman fiksuuden jatkeena? Ja millainen jatkumo tekoäly tähän kehitykseen on?

Henkilöbrändi - pitäisikö sellainen olla? Pitäisikö omaa osaamistaan ja ajatuksiaan jakaa enemmän vaikkapa somessa? Mutta mitä oikeastaan voisin sanoa, mitä muut ei olisi jo sanoneet? Miten tätä tekee niin, ettei se tunnu päälle liimatulta?Ja uskaltaako sitä ylipäätään kertoa omista ajatuksistaan koko kansalle? Tässä jaksossa pysähdytään näiden kysymysten äärelle. Lähdetään liikkeelle siitä, miksi henkilöbrändillä ylipäätään on merkitystä. Henkilöbrändi ei ole vain jotain, mitä “rakennetaan”, vaan se on olemassa joka tapauksessa. Se on se, mitä sinusta puhutaan silloin, kun et ole paikalla. Ja usein se alkaa konkretisoitua vasta silloin, kun elämä vähän pakottaa pysähtymään. Esimerkiksi tilanteessa, jossa pitää löytää uusi suunta, uusi työ tai haluaa viedä jotain itselle tärkeää projektia eteenpäin. Vieraana on Kerttu Pylvänäinen, markkinointiviestinnän ammattilainen ja vaikuttaja, jonka kanssa puretaan auki henkilöbrändin salat. Jaksossa mennään myös konkreettiseen tekemiseen. Mistä lähteä liikkeelle, jos ei oikein tiedä mitä sanoa? Miten tunnistaa omasta ajattelusta ne asiat, joita kannattaa jakaa? Ja millaisia eri tapoja on tehdä omaa ajattelua näkyväksi? Kerttu kertoo myös omasta matkastaan: miten näkyvyys on lähtenyt rakentumaan, miltä se on tuntunut ja miten tekeminen on muotoutunut ajan myötä. Onko ollut hetkiä, jolloin on miettinyt, että mitä tässä oikein tekee? Lisäksi pysähdytään siihen, mitä päässä tapahtuu, kun alkaa tulla näkyväksi. Epävarmuus, huijarisyndrooma ja ajatus siitä, että pitäisi olla vielä vähän valmiimpi ennen kuin voi sanoa mitään. Ehkä tärkeimpänä ajatuksena kulkee mukana tämä: sinulla on jo kaikki. Osaaminen, kokemus ja näkökulmat eivät synny vasta sitten, kun olet valmis, vaan ne ovat jo olemassa. Kysymys on enemmän siitä, uskallatko tuoda ne esiin.

Uteliaisuus koukuttaa. Se on se sama voima, joka saa katsomaan vielä yhden jakson, klikkaamaan vielä yhden linkin ja jumittumaan johonkin täysin sivupolkuun. Mutta miksi kiinnostus syttyy niin helposti ja katoaa yhtä nopeasti? Tässä jaksossa pysähdyn uteliaisuuden äärelle: mitä se oikeastaan on ja miksi se on yksi oppimisen voimakkaimmista, mutta myös petollisimmista ajureista. Puhun heräävästä uteliaisuudesta, joka vie meidät asioiden äärelle, ja sinnikäästä uteliaisuudesta, joka usein ratkaisee, opitaanko me lopulta mitään. Miksi jotkut asiat jäävät vain hetkelliseksi kiinnostukseksi, kun taas toiset kantavat pidemmälle? Entä voiko uteliaisuutta opetella, myös silloin kun jokin ei lähtökohtaisesti kiinnosta? --- Tunnista osaamisesi - vahvista ammatillista itsetuntoasi -verkkokurssi täältä.

Miksi samat ongelmat palaavat työpaikoilla uudelleen ja uudelleen, vaikka niihin tartutaan? Tässä jaksossa sukelletaan organisaatioiden arkeen systeemisestä näkökulmasta. Entä jos haaste ei ole yksittäisissä ihmisissä, vaan siinä, miten koko systeemi toimii ja ohjaa käyttäytymistä huomaamatta? Vieraanani on Risto Puutio, psykologi, prosessikonsultaation ja systeemisen ajattelun asiantuntija ja työnohjaajien kouluttaja. Jaksossa lähdetään liikkeelle siitä, mitä kokenut prosessikonsultti alkaa havainnoida, kun hän astuu organisaatioon. Mitä hän katsoo, mitä muut eivät huomaa ja mikä on se tyypillinen harha, johon organisaatiot ajautuvat yrittäessään ratkaista ongelmiaan. Tämän jälkeen pureudutaan siihen, mitä prosessikonsultaatio käytännössä tarkoittaa ja miten se eroaa perinteisestä asiantuntijatyöstä, jossa ratkaisu tuodaan ulkopuolelta. Jakson ytimessä avataan systeemistä ajattelua arjen tilanteiden kautta: miten jänniteet, rakenteet, roolit ja erilaiset intressit ohjaavat toimintaa, miksi “vaikea työntekijä” voi olla systeeminen ilmiö ja miten tunnistaa milloin kyse ei ole yksilöstä vaan kokonaisuudesta.

Tässä jaksossa pohdin sitä hetkeä, kun meinaat julkaista somessa jotain työhösi liittyvää, mutta et ole varma, onko siinä mitään järkeä. Annatko jotain arvokasta pois, pölliikö joku ideasi vai rakennatko samalla jotain itseäsi isompaa? Miksi oman osaamisen tai ajatusten jakaminen tuntuu samaan aikaan tärkeältä ja vähän riskiltä? Puhun siitä, miten pelko, epävarmuus ja näkyväksi tuleminen liittyvät tähän ja toisaalta siitä, mitä alkaa tapahtua, kun oma ajattelu ei ole enää vain omassa päässä. -- Ilolla myös kerron, että jos tämä teema resonoi, niin multa on juuri ilmestynyt verkkokurssi, jossa mennään vielä konkreettisemmin siihen, miten oma osaaminen tehdään näkyväksi ja tunnistettavaksi - itselle ja muille. 👉 Lisätietoa verkkokurssista löydät täältä: https://www.hannasiefen.fi/tunnistaosaamisesi-verkkokurssi

Miksi yksi moka voi romahduttaa ammatillisen itsetunnon hetkessä ja yksi onnistuminen nostaa sen aivan uudelle tasolle? Osaaminen ei muutu päivätasolla mihinkään. Silti kokemus omasta osaamisesta vaihtelee. Välillä luotan itseeni ja ajattelen, että pärjään kyllä. Välillä taas epäilen kaikkea tekemistäni. Tässä jaksossa pureudutaan siihen, mistä ammatillisen itsetunnon vuoristorata syntyy. Kuormitus, stressi ja epäonnistumiset voivat kaventaa näkökulmaa niin, että omat virheet korostuvat ja onnistumiset jäävät varjoon. Stressaantunut mieli ei arvioi itseään neutraalisti, se etsii todisteita siitä, että jokin on pielessä. Siksi kolaukset syövät helposti enemmän kuin olisi kohtuullista. Mutta ilmiö toimii myös toiseen suuntaan. Kun voimme hyvin ja saamme kokea onnistumisia, osaamisemme tulee näkyväksi myös meille itsellemme. Osaamisen tunnistaminen vahvistaa hallinnantunnetta, merkityksellisyyttä ja mielenrauhaa. Se ruokkii perustarvettamme kokea kyvykkyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Ammatillinen itsetunto ei ole pysyvä ominaisuus. Se on tilanneherkkä tulkinta omasta osaamisesta. Juuri siksi on tärkeää ymmärtää, mitkä tekijät siihen vaikuttavat, jotta osaamme ottaa etäisyyttä omaan sisäiseen puheeseemme silloin, kun se muuttuu liian mollaavaksi tai toisaalta epärealistisen ylistäväksi. Tässä jaksossa tarkastellaan: miten kuormitus vaikuttaa osaamisen tunnistamiseen miksi palaute voi toimia korjaavana kokemuksena miten osaamisen tunnistaminen vahvistaa hyvinvointia ja miksi tasapaino osaamisen hyödyntämisen ja kehittämisen välillä on psykologisesti tärkeä Syvällistä, koskaan horjumatonta itsetuntoa ei ole olemassa eikä sellaista tarvitse tavoitella. Sen sijaan voimme opetella realistista ja armollista suhdetta omaan osaamiseemme. Osaamisen tunnistaminen ei ole vain työnhaun työkalu. Se on mielenrauhaa rakentava taito.

Työelämä muuttuu jatkuvasti. Uusia työkaluja, uusia vaatimuksia ja uusia osaamistarpeita tuntuu satelevan. Tämä tuottaa päänvaivaa niin organisaatioille kuin yksilöille: miten pysyä menossa mukana ja mitä meidän tulisi oppia juuri nyt? Tässä jaksossa keskustelen Piia Säylän, Elisan Learning & Development Leadin kanssa siitä, mitä osaamista tekoälyn ja jatkuvan muutoksen aikakaudella oikeastaan kannattaa kehittää ja miten. Piia kertoo miten Elisalla pyritään tunnistamaan strategisia osaamisia ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Pohdimme myös onko tämä aika uhka vai mahdollisuus yksilölle ja miten voidaan vahvistaa toimijuutta, kun tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Keskustelemme myös oppimisen tavoista. Milloin riittää kirjan tiivistelmä tai tekoälyn nopea sparraus ja milloin tarvitaan hidasta syventymistä, keskustelua ja reflektointia?

Miksi joskus innostumme oppimaan uutta ja toisinaan ei kiinnosta niin yhtään? Tässä jaksossa sukelletaan oppimisen psykologian ytimeen. Jokaisessa oppimisen hetkessä (oli se sitten uusi tapa toimia tai muuttaa ajattelua) kysymme itseltämme kolme kysymystä: haluanko, pystynkö ja uskallanko oppia. Näiden kysymysten vastaukset ratkaisevat, tartummeko mahdollisuuteen vai vetäydymmekö. Jakso auttaa tunnistamaan, mistä oppimismotivaatio oikeasti syntyy ja miksi sen puutteelle on usein hyvät perustelut. Tämä on Psykologin Hot Take, joka Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja.

Miksi yhdessä ympäristössä tuntuu, että on suorastaan nero ja toisessa olo on kuin maanmatosella? Tässä jaksossa tarkastellaan, miksi oma osaaminen ei aina näy samalla tavalla eri tilanteissa ja ympäristöissä. Osaaminen on kontekstuaalista. Se ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan rakentuu suhteessa ympäristöön, ihmisiin ja tapoihin toimia. Oma osaaminen pääsee usein esiin vasta silloin, kun on päässyt kunnolla sisään porukkaan ja paikkaan. Kun ymmärtää, kuka tietää mitä, miten asioita tehdään ja mikä oma rooli on kokonaisuudessa. Erityisesti uuden työn aloittamisen yhteydessä tämä ilmiö korostuu. Ennen kuin yhteinen toimintalogiikka ja jaettu muisti rakentuvat, oma osaaminen voi tuntua kadonneen. Jakso auttaa ymmärtämään, miksi tämä kokemus on tavallinen eikä kerro osaamisen puutteesta, vaan siitä, että osaaminen tarvitsee kontekstin tullakseen näkyväksi. Tämä on Psykologin Hot Take, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja.

Onko Nordic Business Forum poseerauspaikka ja bisnesihmisten pöhinäää vai rahanarvoinen oppimistapahtuma? Tässä jaksossa keskustelen NBF:n perustajan Hans-Peter Siefenin kanssa siitä miten oppimista tuetaan tapahtumassa. Miten puhujat valitaan ja miksi jotkut puheenvuorot jäävät elämään ja toiset eivät? Puhumme myös verkostoitumisesta, tapahtuman rahanarvoisuuden arvioinnista ja yksityiskohdista, joihin tekijät kiinnittävät huomiota, vaikka kävijä ei niitä aina tiedosta. Hape kertoo myös mitä vuosien varrella on oppinut tapahtuman teosta, mikä vuosi meni pieleen ja miten palautteesta kannattaa oppia. Tämä on Oppimisen psykologia -podcastin 100 -jakso! Hurraa!

Miksi fiksut ihmiset tekevät työelämässä niin paljon asioita, jotka ovat jälkikäteen ajateltuna täysin typeriä? Miksi monitohelointi tuntuu tehokkaalta, mutta vie keskittymisen, miksi puskemme väsyneinä, ajelehdimme ilman suuntaa ja välttelemme juuri sitä työtä, joka olisi tärkeintä? Tässä jaksossa pureudutaan typerään työhön ja sen kuuteen klassiseen muotoon huumorin, parodian ja arkisten esimerkkien kautta. Vieraana on artistinen yrittäjä Jussi Venäläinen, ja mukana kulkee myös hänen työelämän varjominänsä Vessi Junalainen. Vessi ei ole konsultti vaan insultti, joka sanoo ääneen (usein huumorin varjolla) sen, minkä moni tunnistaa omasta arjestaan mutta ei aina uskalla myöntää.

Miksi niin moni Yhdysvalloissa tukee edelleen Donald Trumpia, vaikka se monista Suomessa käsin tuntuu täysin käsittämättömältä? Tässä jaksossa yritän ymmärtää sitä miten päädymme ajattelemaan maailmasta niin eri tavalla. Jakso tarkastelee toisen ymmärtämistä sellaisten psykologisten käsitteiden kautta kuten tilannesidoinnainen kognitio, motivoitunut päättely ja episteeminen luottamus. Pohdin miksi samat faktat eivät vakuuta kaikkia, miksi järkeily ei aina johda yhteisymmärrykseen ja miksi “en ymmärrä” ei olekaan niin neutraali lause kuin miltä se kuulostaa. Tämä on psykologin hot take, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja, jossa paneudun johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Haastattelujaksoja vieraiden kanssa ilmestyy tuttuun tapaan joka toinen viikko.

Aina välillä jokainen meistä yliarvioi oman osaamisensa, eikä tämä johdu ylimielisyydestä, vaan kyse on useimmiten inhimillisestä ajatusharhasta. Tässä jaksossa perhdytään siihen, miksi näin käy, mihin ilmiö perustuu ja miksi oman yliarvioinnin huomaaminen ja myöntäminen voi tuntua yllättävän hankalalta. Syvennymme erityisesti Dunning–Kruger-vinoumaan, joka selittää miksi luulemme itsestämme liikoja. Tämä on Psykologian hot take - jakso, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja.

Moni miettii jossain vaiheessa elämää, olisiko minusta yrittäjäksi. Tai toisin päin: olen jo yrittäjä, mutta en silti aina tunne itseäni “oikeaksi” sellaiseksi. En tee 60-tuntisia viikkoja, en halua kasvaa hinnalla millä hyvänsä, enkä tunnista itseäni niistä yrittäjyyden mielikuvista, joita usein näemme ja kuulemme. Tässä Oppimisen psykologia -jaksossa pysähdytään yrittäjyyden äärelle psykologisesta näkökulmasta. Yrittäjyys ei ole vain liiketoimintaa, vaan oppimista ja jatkuvaa taitojen rakentumista arjen keskellä. Vieraana on yrittäjien työnohjaaja Anne Hämäläinen, joka työskentelee päivittäin yrittäjien kanssa. Keskustelemme siitä, miksi niin moni epäilee omaa “yrittäjäkelpoisuuttaan”, millaisia mielikuvia yrittäjyyteen liittyy ja mitkä niistä ovat jo aikansa eläneitä. Puhumme myös yrittäjyystaidoista: mitä taitoja yrittäjyys oikeasti vaatii, miten ne kehittyvät eri vaiheissa ja miksi kaikkea ei tarvitse osata itse.

Vuodenvaihde saa monet meistä pohtimaan, pitäisikö pyrkiä jollain tapaa olemaan parempi versio itsestään. Mutta mistä nämä tavoitteet oikeastaan tulevat, omasta elämästä vai ympäristöstä? Tässä jaksossa pohdin, miten sosiaalinen vertailu ja kulttuuriset ihanteet muovaavat sitä, mitä pidämme “omina” tavoitteinamme. Samalla tarkastelen, miten omia tavoitteita voi tutkia arkisesti: mihin haluaa oikeasti käyttää aikaansa, mistä on valmis luopumaan ja mikä tuntuu tärkeältä silloinkin, kun se ei näy ulospäin. Tämä on Psykologin hot take -jakso, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja, jossa tarkastelen viikoittain jotain ajankohtaista aihetta.

Tässä pienessä extrassa kuulet mun tämän vuoden voimabiisin. Mieheni teki sen minulle syntympäivälahjaksi tekoälyn avulla. Biisin jälkeen kerron, miten säkin voit tehdä oman kappaleen helposti, vaikka laulaminen tai soittaminen ei olisi sun juttu. Musiikkityylinkin saat valita itse. Upeaa tätä vuotta sinulle! Toivottavasti kuullaan pian myös varsinaisten jaksojen parissa. <3

Työelämästä puhutaan usein ongelmien kautta, aivankuin se olisi sarja ongelmia, jotka tulisi taklata. Tässä jaksossa käännän katseen siihen, mikä työssä jo toimii. Vierainani ovat Saana Rossi ja Johanna Huhtamäki, jotka edustavat positiivista organisaatiopsykologiaa ja haastavat ajatuksen siitä, että työelämää pitäisi kehittää vain korjaamalla rikki olevaa. Puhumme muun muassa vahvuuksista ja niiden tunnistamisesta, palautteen merkityksestä ja siitä miksi positiivisuus ei tarkoita ongelmien ohittamista.

Elämän spesiaalihetkiin liittyy usein paljon odotuksia. Ja näin ollen myös paljon pettymyksiä. Joulu on yksi hyvä esimerkki tästä ja onkin ajankohtaista miettiä, miten omia ja toisten odotuksia voi hallita, jotta joulusta tulisi onnistunut. Tähän polttavaan kysymykseen etsitään vastauksia mm. Daniel Kahnemanin kokevan minän ja tarkkailevan minän avulla, sekä pohditaan opitun avuttomuuden dilemmaa. Toisin sanottuna pohditaan miten osaisimme nauttia hetkestä ja toisaalta rohkeasti kertoa toiveistamme. Mutta varsinkin käydään läpi sitä miksi aikoinaan petyin suuresti saatuani poikaystävältäni lahjaksi geishakuulat, enkä yltiöromanttista elettä. Ja miten “alilupaa ja ylilunasta” -periaate on toiminut odotusten hallinnassa lasten kansa. Tämän jakson myötä toivotan kaikille ihan ok:ta joulua! ;) Tämä on psykologin hot take jakso, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja, jossa käsittelen viikottain jotain ajankohtaista aihetta. Syvähaastatteluja vaihtuvien vieraiden kanssa tulee ulos joka toinen viikko. <3

Ihmisen identiteetti ja itsetunto on melkolailla sidottuna työhön. Halusimme sitä tai emme. Tämä on tullut näkyväksi entistä selvemmin nyt kun yhä useampi on joutunut työttömäksi. Mutta miten ihminen kokee niinkin suuren elämänmuutoksen kuin työttömyys? Millaista tarinaa silloin kerrotaan itselle ja millaisia tunteita tilanne herättää? Toisaalta työ on usein myös tärkeä identiteetin rakentamisen väline. Työ tarjoaa meille jatkuvia viestejä siitä millainen olen, mihin minua tarvitaan, missä olen hyvä ja mihin porukkaan kuulun. Tämän kadotessa voi itsetunto ja minäkuva olla koetuksella. Toisaalta etäisyyden saaminen voi myös auttaa tarkastelemaan sitä miten ympäristö on minäkuvaan vaikuttanut. Tässä jaksossa pysähdytään sen äärelle, mitä työttömyys voi tehdä identiteetille ja itsetunnolle, usein huomaamatta.

Osalle meistä pelkkä pimppi-sanan sanominen ääneen tuottaa vaikeuksia. Saati, että pukeutuisi vulvasta inspiroituneeseen mekkoon arvokkaaseen juhlaan. Ei siis ihmekään, että “pyhä pillu”-mekko linnanjuhlissa on herättänyt tunteita. Tässä jaksossa analysoin mitä kohun taustalta voi psykologian näkövinkkelistä löytyä. Miten merkitykset, ja niiden myötä myös mielipiteet, muodostuvat? Miten tulkitsemme toistemme käyttäytymistä? Ja millaisia yhteisiä käyttäytymiskoodeja meillä on ja miten suhtaudumme niiden rikkomiseen? Tämä on Psykologin Hot Take -jakso, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja. PHT-jaksoja tulee kerran viikossa ja analysoin niissä yhtä ajankohtaista aihetta.

"Ihminen käyttää vain kymmentä prosenttia aivoistaan." "Olet joko vasemman tai oikean aivopuoliskon tyyppi." "10 000 tuntia harjoittelua takaa, että tulet mestariksi" Nämä ja lukuisat muut psykologiset myytit elävät somekeskusteluissa, self help -kirjoissa ja kahvipöytien keskusteluissa. Ne jäävät mieleen ehkä juuri siksi, että ne tarjoavat yksinkertaisia ja houkuttelevia selityksiä ihmisyydestä. Tässä jaksossa selvitetään miksi me uskomme psykologisiin myytteihin, ja miten ne vaikuttavat tapaan, jolla ymmärrämme itseämme ja toisiamme. Käymme läpi myyttejä aivoista, älykkyydestä, tunteista ja persoonallisuudesta. Vieraanani on psykologi ja tietokirjailija Minna Miao, joka on kirjoittanut kirjan Harhakäsitykset mielestä. Vältä väärän psykologisen tiedon ansa.

Kummalta kannattaa kysyä neuvoa, kun kohtaa ongelman: luomuälyltä vai tekoälyltä? Sain itse kokea karvaasti miten tekoälyyn nojaaminen voi viedä ongelmanratkaisun täysin solmuun. Suhrasin nimittäin tekoälyn kanssa 20(!) tuntia, kunnes tapasin oikean ihmisen, joka osasi ratkaista ongelmani hetkessä. Aloin pohtimaan mikä tekee ihmisestä sen kaikista nerokkaimman käyttöliittymän ongelmanratkaisussa? Miten älykkyys on hajautunut ihmisten välille? Mikä on heikkojen sidosten ja verkostojen merkitys? Ja miksi sitä apua on joskus niin hemmetin vaikea pyytää? Tämä on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja psykologin hot take, jossa käsittelen viikottain jotain ajankohtaista aihetta. Tässä jaksossa käytetyt aineistot: The Strength of Weak Ties. https://www.jstor.org/stable/2776392 Evidence for a Collective Intelligence Factor in the Performance of Human Groups. https://www.science.org/doi/10.1126/science.1193147

Tässä jaksossa käsitellään sitä mikä pyöreiden täyttämisessä aiheuttaa kriiseilyä. Selvitetään myös vihdoin tämä: mikä on keski-iän määritelmä? Ja millaista valaistumista on odotettavissa eli mikä on psykologian teorioiden mukaan keski-iän kehitystehtävä? Kerron myös miksi kuolema ahdistaa niin, että kurkkua kuristaa ja millaista keski-ikäisen naisen voimaantumista on havaittavissa. Tämä on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja psykologin hot take, jossa käsittelen viikottain jotain ajankohtaista aihetta. Tällä kertaa se liippasi läheltä. Tässä jaksossa käytetyt aineistot: HS: Aikuisillakin on eri kehitystasoja. https://www.hs.fi/tiede/art-2000006524203.html

Kävin viikonloppuna ostoksilla ja yllätys, yllätys, matkaan lähti myös sellaista tavaraa, jota en ollut suunnitellut ostavani. Varsinkin näin tarjousten kulta-aikaan aloin pohtimaan: millä kaikilla tavoin meitä höynäytetään ostamaan? Mitä psykologisia kikkoja ja konsteja on olemassa, jotta kauppaa saadaan aikaan? Black friday on ensi viikolla, mutta kaupoissa on ollut täysi hulabaloo jo useamman viikon, joten tarkkana saa pysyä vielä pitkän aikaa! Tästä inspiroituneena tämän viikon Psykologin hot take -jakso käsittelee tarjousten psykologiaa. Kerron jaksossa mihin itse haksahdin ja millaisista kikoista on hyvä olla tietoinen. "Psykologin hot take" on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja, joka käsittelee viikottain ajankohtaisia jaksoja. Edelleen teen myös haastattelujaksoja tuttuun tapaan. Tässä jaksossa käytetyt aineistot: Consumers Are Rewriting the Rules of Year-End Sales Events (2025) ⁠https://www.bcg.com/publications/2025/consumers-are-rewriting-rules-year-end-sales⁠ Kuluttajat aleostoksilla (2023) ⁠https://www.kkv.fi/uploads/sites/2/2023-01-kuluttajat-aleostoksilla.pdf⁠

"Pitää osata niin sanotusti heittää paskaa seinään ja katsoa, mikä tarttuu." Näin kuvaa koomikko Jukka Lindström ideointia ja luovuutta Henry Tikkasen kirjassa Luovat suomalaiset . Tästä ja monesta muusta luovuuden kuvauksesta keskustelen toimittaja Henry Tikkasen kanssa. Henry on haastatellut kirjaansa varten 15 erilaista tekijää, Satu Rämöstä Olavi Uusivirtaan, ja koonnut yhteen heidän ajatuksiaan luovuudesta. Käymme läpi mitä Henry oppi näistä tarinoista ja miten hän hyödyntää oppiminaansa suositun Tiedetripin teossa. Ja tietenkin pohdimme miten meistä jokainen voi lisätä luovuuttaan. Loppuun vielä breaking news! Henry kertoo mehukkaan tarinan tv-ohjelma Pirunpelin kulisseista. Hän avaa miten hyödynsi ohjelmassa luovuuttaan ja miksi kunnian hänen loistavasta ideastaan sai ihan joku muu kuin hän itse. Henryn kuva: Otto Virtanen

Psykologin hot take on täällä! Tämä jakso aloittaa Oppimisen psykologia -podcastin uuden sivusarjan, jossa tarkastelen viikoittain ajankohtaisia ilmiöitä psykologin näkökulmasta. Ensimmäisen jakson aiheena on persoonallisuustestit työelämässä. Viime viikkoina aihe on noussut toistuvasti esiin mediassa: työpaikoilla käytetään yhä enemmän testejä, joita tutkijat pitävät tieteellisesti kestämättöminä. Ihmisiä jaotellaan väreihin ja kirjaimiin ja näiden perusteella tehdään hurjiakin tulkintoja. Jaksossa pohdin, miksi tällaiset mallit vetoavat meihin ja mitä vaaranpaikkoja niissä piilee. Paljastan myös mllaisia leimoja olen tullut liimanneeksi itseeni vanhojen testien pohjalta. Linkit jaksossa mainittuihin artikkeleihin (+ muutama muu aiheeseen liittyvä): Työntekijät kertovat Ylelle huuhaa-testeistä: ”Esihenkilö päätti, että työparit muodostetaan värien perusteella”https://yle.fi/a/74-20190894 Tutkija: Suurin osa rekrytointifirmoista käyttää huuhaa-testejä: https://yle.fi/a/74-20189871 ”Huuhaaksi” kritisoitujen rekrytointitestien tekijät puolustautuvat: ”Käytämme tieteellisesti tutkittuja testejä” https://yle.fi/a/74-20190893 Yksi työnhaussa suosittu testityyppi saa asiantuntijalta tylyn tuomion: ”Ihmiset osaavat manipuloida testituloksia” https://yle.fi/a/74-20142943 https://www.apa.org/news/podcasts/speaking-of-psychology/personality-tests

Tässä jaksossa en keskity isoihin meriitteihin tai CV:stä löytyviin taitoihin, vaan niihin pieniin juttuihin, joita teemme päivittäin. Kuten se, että osaat näyttää palaverissa kiinnostuneelta, vaikka on nälkä, kiire ja vessahätä. Tai että löydät oikean tiedoston nimeltään “final_FINAL2_OK.valmis.pptx.” muiden lukuisten lähes samanlaisten seasta. Tai että osaat täyttää astianpesukoneen niin, että sinne mahtuu maksimaalinen määrä kuppeja, kippoja ja eväsrasioita. Tällaiset taidot eivät tunnu taidoilta, koska ne on hioutuneet huomaamatta. Mutta just siksi ne on niin kiinnostavia. Tämä jakso nostaa pikkutaidot kunniaan. Eli kerron sinulle, miksi just sä olet paljon taitavampi kuin luuletkaan! Ja miten hurjan monipuolisesti osaat vaikka mitä! Mitä kaikkea hiljaista tietoa sinulla on. Tässä jaksossa kerron kolme pointtia liittyen arjen pikkutaitoihin. 1. Mitä kaikkia taitoja meillä on päivittäin käytössä. 2. Miksi näitä taitoja usein vähätellään ja niille jopa sokeudutaan. Miten dreyfusien portaikko tai hiljaisen tiedon teoria valottaa tätä. 3. Miten sä voit huomata omia arjen pikkutaitoja.

Muisti on meille kaikille tuttu asia, mutta harva meistä ymmärtää kovinkaan hyvin, miten se toimii. Tässä jaksossa perehdytään muistin ihmeelliseen maailmaan. Vieraanani on Julia Korkman, joka on kansainvälisesti tunnustettu oikeuspsykologian dosentti ja tutkija. Julia on työskennellyt lukuisissa oikeustapauksissa asiantuntijana ja pohtinut todistajanlausuntojen luotettavuuden arviointiin liittyviä kysymyksiä. Hän on myös kouluttanut oikeusalan ja terveydenhuollon ammattilaisia. Keskustelemma Julian kanssa siitä miten muisti toimii, voiko muistoihin luottaa ja miten muistia voi tukea. Julia kertoo mm.: - Miten muisti vaikuttaa arkeemme ja miksi muistin mekanismeja on hyvä ymmärtää? - Miksi muistamme jotkut asiat tarkasti ja jotkut unohtuvat heti? - Mistä tietää mikä muisto on luotettava? - Miksi esim. perheenjäsenillä voi olla hyvin erilaiset muistot samasta tapahtumasta? - Miten muistot muokkautuvat ajan kanssa? Entä muiden puheesta? - Mitä tarkoittaa se, että muisti on konstruktio eikä tallennin? - Mikä rooli keskittymisellä ja tunteilla on muiston muodostumisessa? - Mitä ovat valemuistot? - Miten muistia voi harjoittaa? 📷 Julian kuva: Miikka Pirinen / S&S

Usein sanotaan, että oppiminen vaatii psykologista turvallisuutta. Mutta entä jos sitä ei ole? Ja voiko sitä todellisuudessa edes olla? Tässä jaksossa keskustelen organisaatiokonsultti Karoliina Jarenkon kanssa siitä, pitäisikö meidän ravistella koko käsitystämme psykologisesta turvallisuudesta. Puhumme myös siitä, miten oppiminen työelämässä on muuttunut: ennen ensin kouluttauduttiin ja sitten sovellettiin, nykyään hypätään saman tien uuden kokeiluun. Myös tämä jakso on yhdenlainen rohkea kokeilu, jota avaamme jaksossa. Pohdimme Karoliinan kanssa muun muassa: - Miksi psykologinen turvallisuus on monessa työpaikassa enemmän illuusio kuin todellisuus? - Miten oppiminen on muuttunut ja mitä tämä vaatii meiltä yksilöinä? - Miten meidän pitäisi päivittää käsitystämme psykologisesta turvallisuudesta, kun oppimisen rytmi on kääntynyt päälaelleen? - Mitä tarkoitetaan rohkealla tilalla ja miten se eroaa psykologisesti turvallisesta tilasta? - Voiko klovneriasta löytyä yllättäviä oppeja siihen, miten siedetään radikaalia epävarmuutta?

Tekoälystä on tullut monille arjen työpari. Se auttaa ideoimaan, selkeyttämään ajattelua ja etsimään tietoa nopeasti. Tekoäly on tällä hetkellä kuuma puheenaihe myös melkein jokaisessa firmassa. Monelle on kuitenkin vielä vähän epäselvää, mitä kaikkea sen kanssa voi oikeasti tehdä. Miten se voi auttaa oppimisessa? Millaisia taitoja se vaatii? Ja mitä sudenkuoppia siihen liittyy? Keskustelemme näistä teemoista Susanna Valkeuksen kanssa, joka toimii OP Henkivakuutuksella osaamisen kehittämisen asiantuntijana ja kouluttaa ja sparraa yhtiön väkeä tekoälyn hyödyntämisessä. Juttelemme siitä miten Susanna ja Op Henkivakuutuksella laajemmin tekoälyä on alettu hyödyntämään tai ainakin sen käyttöä kokeilemaan. Toisaalta puhumme myös isommassa kuvassa siitä mitä tekoäly tarkoittaa oppimiselle ja osaamisen kehittämiselle. Susanna kertoo mm.: -Miksi tekoäly kannattaa ottaa haltuun? Mitä se voi parhaimmillaan tarjota? -Miten tekoälyä kannattaa arjessa hyödyntää? -Kannustaako tekoäly pintaoppimiseen, syväoppimisen sijaan? Mitä se tekee oppimisprosessille? -Mitkä ovat tekoälyn käyttämisen sudenkuopat? (esim. omien vinoumien vahvistaminen.) -Millaista osaamista tekoälyn käyttö vaatii nyt ja tulevaisuudessa? Mitä ovat tekoälyajan oppijan osaamiset?